Uusimmat kuvat
2008
Loppuvuosi 2008 meni ennenkuin ehti tajutakaan. Jos jollakulla on vapaa-ajan ongelmia, niin suosittelen ostamaan omakotitalon tai muuttamaan maalle, tai jos oikein virtaa riittää, ostamaan omakotitalon maalta. Tai mökin, ja muuttamaan sinne =). Koirien kanssa käytiin syksyn aikana kaksi kertaa Hilikkulassa viettämässä treeniviikonloppua. Kumpikin reissu oli antoisa, ja koirat pääsivät harjoittelemaan valjakkohommia. Kirasta sukeutui innokas vetäjä, Tiiku ei ihan vielä ole ymmärtänyt humpan juonta, mutta ajan kanssa varmasti. Edellämainitun ajanvietteen ja siihen yhdistetyn "päivätyön" vuoksi koirien treenaminen syksyn mittaan jäi aika vähäiseksi, mutta päätin että en jaksa ressata itseäni asialla. Mikä meillä on kiire, kumpikaan koirista ei ole vielä edes kahta vuotta, treenailla ja kisailla ehtii vielä vaikka kuinka! Seuraava vuosi tuo tullessaan mitä-lie, seuraillaan tilannetta!
13.8.2008
Eräväärtin Alfa Tiikku tänään kokonaista vuoden vanha! Laitetaan tiitiäisestä tuore kuva kunhan saadaan otettua. Tänään saatiin kasa hiekkaa koiratarhan pohjalle levitettäväksi, sanottiin että mukana saa olla kiviäkin kunnolla, tuli sitten sellasia päänkokosia kiviä ja kaikkea sitä pienempää ja hiekkaakin toki. Näitä sitten tänään leviteltiin tarhan pohjalle, kunnes ensimmäiset syyssateet keskeytti työmaan.
8.8.2008 Koiratarhaprojekti etenee; nyt on ensimmäinen jo pystytetty, mutta odottaa vielä loppusilausta, eli ei ole vielä ihan muuttovalmis. Uloskaivautumisen esto on vielä vaiheessa. Toinen tarhakompleksi valmistuu, no, joskus myöhemmin.
7.8.2008
Marjakarhuja liikkeellä! Kattelin tuossa jokunen viikko sitten mansikkamaata ja totesin että siihenhän tulee mansikkaa, jee! Vesi kielellä oottelin että milloin kypsyvät, ja sainkin eka päivänä saaliksi jopa 6 mansikkaa, alku se on sekin. Katoin että raakileita jäi vaikka kuinka ja puolikypsiäkin, eli sellasia huomena poimittavia. Havahduin sitten muutaman päivän päästä tosiasiaan, että marjoja ei ole kypsynyt siihen tahtiin kun oletin tapahtuvan. Hmm, missä vika? No eipä aikaakaan kun bongasin Kiran varkaista mansikkamaalta, siella se napsi kypsiä marjoja suuhunsa! Ryökäle! Sitten vielä Tiiku, tyytyväisenä ihan mihin tahansa syötäväksi kelpaavaan, söi raakileitakin... Totesin ettei maksa vaivaa alkaa vahtimaan mansikoita koirilta, antaa syöd, mutta ens kesänä laitan mansikkamaalle semmosen aidan ettei sinne mennä, täytynee aidata koko kasvimaa... Pähkäilin asiaa, että miten ihmeessä koirat on edes keksineet mennä herkuttelemaan mansikoilla, ja tulin tulokseen että kyllä ne on fiksuja vekottimia! Olen joskus niille antanut muutaman mansikan, ihan muuten vaan, eli ovat päässeet mansikan makuun. No sitten, koirilla on esteetön näkymä mansikkamaalle, eli ne sutkit on nähneet kun mie olen kerännyt mansikoita ja syönyt niitä siinä niiden silmien edessä. Johan siinä nyt välkky muutti tajuaa asiayhteyden; tuolta saa ruokaa. Jep jep. Eikä siinä vielä kaikki, oltiin tänään äitin kans hillassa ja koirat mukana (saivat vähän suollarämpimistreeniä siinä). Loput voi melkein arvata. Oikein eteviä marjakavereita; löytävät marjat, mutta syövät ne ite. Piti siinä olla välillä vikkelänä että sai hillat omaan ämpäriin. Sielä täälä oli kypsiä mustikoitakin, niistäkin osa kohtasi loppunsa ahnaiden muuttien toimesta. Kyllä oli muuten illan päälle rauhallisia koiria, jos oli emäntäkin melko kuitti kaiken sen käpyttelyn jälkeen. Niin, ja tuli niitä hillojakin sitten ihan pakastettavaksi asti.
4.8.2008 Kesätauko on nyt virallisesti ohi, ensimmäiset vetoharjoitukset on suoritettu! Ajattelin lähinnä että katotaan nyt muistaako Kira yhtään mitään mistään, ja kappas vain, tyttöhän veti niinkuin ois aina vetäny! Voi sitä riemua, sekä minun että koiran osalta, hienosti oli hommat muistissa =). Tiikulla ei ole aiemmin juurikaan vedätetty, olisko kerran kunnolla kokeiltu, mutta yllättävän hyvin meni tälläkin neitillä, liekkö katsonut mallia vanhemmasta vai mitä lie, mutta hyvin meni. Voimaa Tiikulla ei selkeästikään vielä ole, siinä piti minunki juosta reipasta vauhtia että pysyi matkassa, samallahan siinä reenaa ittensäkin, voi kuinka kätevää...
18.7.2008
Tiikulla on VIHDOINKI alkanu karvanvaihto, olen jo sitä ootellu ku kaveri on jo 11kk samoissa karvoissa tallustellu. Harjasin Tiikusta ensimmäiset isommat läntit, aloin haravoimaan karvoja kasaan ja kas, harava osui maassa sammakkoon, oikein rupikonnaan. Minä jo että mikä kivi siinä pyörii, ku ei olleet koiratkaan havainnoineet mokomaa maassa mötköttävää konnaa. Vinkkasin koirille että tulkaapa kattoon kuka täällä on, ja voi sitä ihmetyksen aihetta. Konna ehti loikkia kivikasaan piiloon mutta jonkin ajan päästä tuli taas esille. Ensin vaan tuijotettiin, vähän tassulla koppastiin ja sammakko jo siitä sen verran häiriintyi että lähti laiskasti loikkimaan eteenpäin. Koirat perässä, ja tässä vaiheessa (kun kohde liikkui) iski ilmeisesti jonkinlainen metsästysvietti päälle ja niin alettiin sammakkoa saalistamaan. Kira leikillään yritti purra, josta Tiiku vissiin ajatteli että jos nyt meinaan saaha tuon saaliin niin se on pakko ottaa heti tai tuo toinen vie sen. Ja niin Tiiku reippaasti vaan näppäsi konnan suuhun, eikä mennyt kuin sekunti kun konna oli takasin maassa ja Tiikua puistatti niin maan valtavasti. Ilmeisesti rupikonna ei ollut, edes malamuutille, kelpaavaa sapuskaa, sellaiset naamanvääntelyt ja puistatukset se sai aikaiseksi (Kira käyttäytyi kerran samalla lailla kun nappasi lattialle pudonneen kalaöljykapselin, vähän aikaa nuoleskeli aarrettaan ja puraisi. Kuului tirskaus ja vallitsi hetken hiljaisuus, ja yhtäkkiä koiraa yökötti vietävästi. Ei ole sittemmin huolinut kalaöljykapselia vaikka on tarjottu =P ). Kira leikki konnalla edelleen, mutta Tiiku vetäytyi kauemmas miettimään tapahtunutta ja mie ehin jo aatella että oliko konna myrkyllinen. Laitoin koirat häkkiin ja meinasin, että vienkö konnan rantaan, mutta kun mistäs minä tiijän minne se oli menossa, niin opastin sen vain heinikkoon suojaan. Oottelin tovin ja päästin koirat irti, ja sehän meni ihan nenähommiksi, konnan jälkiä nuuskittiin tosi perusteellisesti ja koirat oli ihan ihmetyksestä ymmyrkäisinä; mikä se oli, äsken se oli tässä, missä se nyt on??? Konna pääsi näin karkuun hurjilta, verenhimoisilta malamuuteilta...
4.7.2008 Jospas minä koiratarhan saisin... Tarhaprojekti (kuten kaikki muutkin projektit) on hiukkasen vaiheessa, tarhassa on tällä hetkellä vain pohjan pohja. Eli tarkoittaa sitä että puuttuu vielä hiekka/sora, itse häkkielementit sekä jokin systeemi estämään koirien ulos kaivautuminen. Elementtejä taitaa olla valmiina kolme tai neljä kappaletta, kun Mikolla loppui kesäloma tältä erää ja miestä viedään työhommissa aika tiiviisti. Loput lomat on elokuussa, joten toivotaan että saadaan kursittua loput kokoon viimeistään silloin.
Tähän se sitten joskus tulee, koirat tutustuu paikkaan liitämällä sen yli.
26.6.2008 Hivenen on kiirettä pitänyt viimeaikoina, mutta jospa pikkuhiljaa alkaisi kuviot selkenemään. Rivitalokämppä muuten niin mukavasta, mutta ahtaasta, Nivavaarasta myytiin pois, ja ostettiin mökki ja muutettiin sinne. Jee! Muutenkin sekä ihmisten että koirien sielu lepää ihan erilailla täällä maalla, koirat saa juoksennella vapaasti ja itekki saa touhuta pihalla mitä tahtoo ja ihan miten tahtoo =) Kira varmasti arvostaa myös läheistä jokea, helteisellä kelillä se onkin yllätetty monesti pulikoimasta rannasta, senkin norppa! Tilaa ranchilla riittää ja mahdollisuuksia etenkin ja ennenkaikkea. Tästä sitten vaan eteenpäin... =)
23.4.2008 Kira-koira on osallistunut eka kerran ihan oikeaan valjakkotoimintaan! Kira pääsi kokeilemaan Kostamon Terhin luona valjakossa olemista pari viikkoa sitten, ja ensimmäinen kerta jätti parantamisen varaa, vaikka ensimmäiset 400 metriä menivätkin tosi hienosti. Toinen kokeilu järjestettiin muutama päivä myöhemmin ja alun rimpuilun ja raahautumisen jälkeen homma meni loppuviimeksi ihan hyvin. Kolmas reeni jäi väliin kun ei ollut enää keliä... Noh, palaamme asiaan viimeistään ensi syksynä =P Eilen käytiin sitten pitkästä aikaa vapaana jolkottelemassa, ja kylläpä nautittiin kun oli jo lätäköitä! Muistui taas mieleen millainen vesipeto Kira on, jo piti melkein kylpeä lätäköissä =) Tiikukin siellä hääräsi matkassa, kuvia on albumissa.
14.3.2008 Kira on vuoden vanha!
2.3.2008 Minun ja koirien talviloma mökillä meni oikein rattoisasti, 6 päivää korvessa meni yllättävän nopeasti ja kyllähän sinne olis vielä voinu jäädä vaikka viikoksi! Talvipäivien jälkeen levähdettiin päivä kotona, tiistaina matkasimme mökille kaikkine kamoinemme. Menomatkalla tuli testattua Subben umpisenkulku kun kääntelin autoa risteyksessä ja ajattelin että kyllä se siitä menee, ja menihän se, muttei tullut pois. Yltiöpositiivisesti olin peruuttanut auton kivasti sinne auraamattomalle osalle tietä, mutta onneksi oli autossa lapio jolla kaivella lumia pois. Siis sellainen muovinen lasten lumilapio joka toimitti kakkalapion virkaa, juuri vähän isompi kuin hiekkalapio... Nooo, onneksi ei ollut sen isompi paikka niin päästiin poies. Päivät meni seku vaan oleskellessa, välilä hiiheltiin ja jos ei huvittanu nii ei tehty mitään. Loppuviikosta iskenyt lentsu vaimensi menoa jonkin verran ja koiratkin alkoi olemaan jo aika valmiita, city-koirat ei ole tottuneet tollaseen rääkkiin =) (eli siis kulkemaan umpisessa lumessa).
25.2.2008 Viikonloppuna käytiin Nurmeksessa ALMAn talvipäivillä, ja kyllä kannatti käydä vaikken etukäteen tiennytkään oikein mistään mitään. Koirat oli aivan ihmeissään kun oli niin paljon koiria, ja vielä samannäköisiä! Päivät kului kisoja seuratessa ja muuten vaan ihmetellessä, nähtiin myös Tiikun sisaruksia jopa kaksi kappaletta, lisäksi Tiikun isä Wami ja paljon paljon muita koiria... Sunnuntain tempauksesta vastasi Kira, joka oli riekkunut itsensä irti ketjusta, suurkiitos sille henkilölle joka otti Kira-karkurin kiinni ja palautti paikoilleen! Koira oli varmasti tapauksesta vain innoissaan, mutta emäntää otti päähän sitten senkin edestä... Syy irtipääsylle oli vääränlainen kiinnitys pääketjuun (lukko oli auennut), systeemiä oli kyllä testattu etukäteen mutta amatööri mikä amatööri, homma ei sitten kuitenkaan toiminut. NO nyt on kuitenkin kiinnityksiä paranneltu ja koirat ovat sen jälkeen pysyneet kiinni =)
8.2.2008 Jostain kaappien kätköistä löytyi erään lastenlaulun sanat, ja kas vain, Kira ja Tiiku on ilmetyt Myyry ja Miiru! Tätä sitä kakarana laulettiin... =) ...on tämä mainio rallatus!
Myyry ja Miiru Sinä olet Myyry ja minä olen pikkuinen Miiru, yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru. Minä olen Myyry ja sinä olet pikkuinen Miiru, yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru. Humppatirallaallaa, humppatiralla, meillä on aina hössötys ja kiiru. Humppatirallaallaa, humppatiralla, meillä on aina hössötys ja kiiru.
Sinulla on kärsä ja minulla on karvakuono, yhdessä meillä on kärsä sekä kuono. Minulla on kärsä ja sinulla on karvakuono, yhdessä meillä on kärsä sekä kuono. Humppatirallaallaa, humppatiralla, järkiparka on jotensakin huono. Humppatirallaallaa, humppatiralla, järkiparka on jotensakin huono.
Paperista tollo ja roskista mökkyräpallo, yhdessä meillä on tollo sekä pallo. Paperista tollo ja roskista mökkyräpallo, yhdessä meillä on tollo sekä pallo. Humppatirallallaa, humppatiralla, kummallakin meillä on kankea kallo. Humppatirallallaa, humppatiralla, kummallakin meillä on kankea kallo.
Sinulla on luola ja minulla on semmonen loukko, yhdessä meillä on luola sekä loukko. Minulla on luola ja sinulla on semmonen loukko, yhdessä meillä on luola sekä loukko. Humppatirallallaa, humppatiralla, loukossa viihtyy joutavien joukko. Humppatirallallaa, humppatiralla, loukossa viihtyy joutavien joukko.
Sinä olet tuhma ja minä olen laiska ja tyhmä, yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä. Minä olen tuhma ja sinä olet laiska ja tyhmä, yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä. Humppatirallallaa, humppatiralla, Myyryn ja Miirun vähemmistöryhmä. Humppatirallallaa, humppatiralla, onneksi ollaan vähemmistöryhmä!
8.2.2008 Kiran Hurja Muodonmuutos, pötkylästä pitkulaksi! Näin on, Kira-koira on laihtunut kolmisen kiloa ja vaihtanut samalla karvan ja sieltä altahan kuoriutui vallan erinäköinen koira! Oltiin jo tovin aikaa mietitty, että kyllä se on aika pötkylässä kunnossa, mutta ei senkummemmin tehty asialle mitään. Tarvittiin siis ulkopuolisen havainto samasta asiasta ja sitten alkoi tapahtumaan, ruokaa vähennettiin ja samoihin aikoihin alettiin treenaamaan säännöllisesti, noin kaksi kertaa viikossa. Ja tuloksia alkoi tulemaan, paino ehti jo jossain välissä käydä yli 35 kilon, mutta nyt se on asettunut sinne 32 kilon tienoille. Koira on paljon virkeämpi, ruokakin maistuu ihan erilailla, eikä ole kuitenkaan nälkään kuollut =) Johan tuon tietää jo omastakin kokemuksesta että kun on keveämpi olo niin jaksaa riehua enemmän! Samaan syssyyn tuli sitten vielä se karvan vaihto, joka oli tuossa mittakaavassa ensimmäinen laatuaan, jopa niin että Huolestunut Pennunomistaja otti yhteyttä kasvattajaan kysyäkseen onko tällainen karvamäärän irtoaminen ihan normaalia... =) No olihan se,ja kyllä koirassa vieläkin karvaa riittää. Vanhan pehmoisen ja pitkän turkin alta tuli hivenen karkeampi ja lyhyempi karva, ehkä vähän eri sävyinen. Tässä kuvat ennen ja jälkeen, kaukaa otettuja mutta kattokaa sitä tarkemmin =)  
5.1.2008 No näin se aika kuluu ja kaikkea ehtii tapahtua, mutta mitään ei taho muistaa tänne kirjotella. Joulut ja uuet vuet meni, koirat sai joululahjaksi päivän mökillä, eli saivat olla sielä vapaasti irti ja kyllä oli mukavaa. Tiiku oli ensimmäistä kertaa mökillä ja Kiran kanssa on käyty viimeksi lokakuussa, joten aikaa on vierähtänyt... Ilmeisesti Kira tiesi jo eka puomilla että mihin nyt ollaan menossa, kun menin aukaisemaan puomia niin alkoi kuulua kauhia mekastus takakontista, ja mie jo ehin aatella että josaki lähelä haukkuu koira, kun sitte hoksin että sielähän se kontissa oma mörkö mekkaloi. No, sama älämölö alkoi toisella puomilla, ja kun päästin mökille asti niin sitte se riemu repesi. Päästin koirat kontista ulos ja sinne menivät, suih vaan! Kira painoi ku heikkopäinen ympäri tonttia ja Tiiku peräsä samaa vauhtia, tietämättä varmaan että miksi juoksi mutta juoksi kun toinenki juoksi. Kirallehan tämä oli eka kerta mökillä kun lampi oli jäässä, se kun kesällä aina tottui käymään rannassa polskimassa ja juomassa. Nytkin se meni vanhasta tottumuksesta laituria pitkin ja ihmetteli kun Tiiku käpytteli jäällä. Aikansa laituria rampattuaan tajusi isompikin mennä jäälle. Mikon kanssa kävivät potkuttelemassa lammen ympäri, hyvin luisti potkurikin kun lunta ei ollut paljon. Mökillä kului aika nopiasti, sekä koirila että ihmisilä. Niin, oman pienen rakkaudentunnustuksen on Tiiku mulle tehnyt myös tässä välillä, nimittäin eräänä aamuna joutessaan järsi päiväpeittoon reiän, sydämenmuotoisen! Mie tästä kaikesta tietämättömänä torkuin peiton alla toimenpiteen ajan, mutta kun huomasin mitä oli tehty, siirtyi koirat aika rivakkaan häkkiin touhuilemaan. Muutenkin ovat muuttaneet nyt ulos asustelemaan, pakko ennenku jyrsivät isompia reikiä kämppään... =)
|
