Koiratarha

Maallemuutto aiheutti koiratarhan rakennusprojektin. Tarhan paikka valittiin niillä perusteilla, että maa on siinä valmiiksi kaltevaa, jolloin vesi ei seiso tarhassa, tarha on lähellä (hyvin lähellä tässä tapauksessa) ja mökistä näkee sisältä mitä tarhassa tapahtuu. Nyt kun tarha on valmis ja asuttu, voin sanoa että kaikki äänet kuuluvat sisälle, eli yön pimeydessä saatat kuulla kun koira kääntää kylkeä, vai kuuluuko äänet sittenkin synkästä metsästä, hmm...

Koska tilaa oli reilusti, päätettiin koirille tehdä kerralla riittävänkokoiset tarhat (kasvunvaralla tietysti, koska tähän mennessä oli jo sisäistetty ajatus siitä että lauma saattaa kasvaa, ennemmin tai myöhemmin). Päätettiin tehdä kaksi 25m² tarhaa väliovella, koska rullasta koiraverkkoa tulisi kätevästi aina yksi tarha. Tarhan paikka on vanha perunamaa (laajennusvara menee jo mansikkamaan puolelle) ja vaati siksi vähän maansiirtotöitä ennen kuin itse tarhaa voitiin alkaa pystyttämään.

Alueelta kuorittiin pois pintamaat (n. 20cm) ja tilalle ajettiin hiekkaa. Tämän päälle tuli vielä karkeampi aines, jossa oli isompia kiviä. Soratilausta tehdessä kannattaa miettiä mitä tilaa, jos sanot että kiviäkin saa olla, niitä myös tulee.  Sanonta ”nyrkinkokoisia kiviä” on ilmeisen tulkinnanvarainen tai soratilausta vastaanottavalla henkilöllä mainittavan suurikokoiset nyrkit. Sitä saa mitä tilaa. Karkeampi sora kannettiin lopullisesti sisään kun tarhaelementit olivat paikoillaan, koska näin saatiin kätevästi peiteltyä elementtien alareunaan kiinnitetty minkkiverkko. Verkko laitettiin, koska Tiikua kiinnostaa eri maa-aineskerrosten läpikotainen tutkiminen. Kiralla taas geologiset löydökset ovat toissijaisia päämäärän ollessa tarhasta poistuminen keinolla millä hyvänsä.

...sivu vielä työn alla...